Vuosien 2015 ja 2016 aikana Suomessa oli suuri suru hyvinvointiyhteiskunnan ongelmista ja euroopan pakolaiskriisistä. Suru yhdistettynä globaaleihin tapahtumiin, kuten Brexit ja Trump, herätti viimeisetkin uinuvat poliitikot.

Kanerva sanoo, että hän sai heti Yhdysvaltoihin lennettyään selville tutkimustuloksia, joiden mukaan suuri osa äänestäjistä halusi muutosta. Tällaisten tulosten on helppo ajatella suosivan Trumpia, sillä Hillary Clintonia pidettiin istuvan presidentin Barack Obaman työn ja aatelinjan jatkajana.

– Muutoshalu näkyi kaikista tutkimuksista ja selvityksistä. Minä muiden mukana en nähnyt sitä todellisuutta kuin vasta täällä.

Vaalien keskeinen viestinnällinen oppi onkin tässä. Selkeä ja ihmisiä puhutteleva visio on aina tehokkaampi kuin vaikeammin hahmotettavat arvot tai abstraktille tasolle jäävät julkilausumat.

Heimomediaan liittyy kuitenkin pikkuseikka nimeltä demokraattinen yhteiskuntamalli. Sen perustana on länsimaissa pidetty jaettua julkisuutta – yhteistä pintaa, jossa kansakunnat löytävät ne asiat, joista puhua tai joita ratkaista. Jos tämä pinta katoaa, katoaa suuri osa koko demokratiasta.

VARMASTI TODENNÄKÖISIN– ja ehdottomasti toivottavin – suunta on, että valtamedian journalismi Yhdysvalloissa ei luovu perusarvoistaan, vallanpitäjien haastamisesta, heikkojen ja hiljaisten ongelmien esittelystä ja totuuden tavoittelusta.

Olennaista on uudistaa markkinataloutta. Kirjoitin tästä elokuussa otsikolla Markkinataloutta pitää uudistaa. Toimeen pitää tarttua nopeasti, koska demokratiassa ei ole mahdollista, että taloudellinen kehitys on kansan enemmistön etujen vastaista.

Politiikkaa ei voi tehdä vain anarkian ja kaaoksen kautta; sille, että politiikka on sellaista kuin se on, on oikeasti monta hyvää syytä. Asiantuntemusta ja kokemusta pitää osata arvostaa. Silti ihmisluontoa ja ajankuvaa ei voi yksinkertaisesti kieltää, vaan siihen pitää vastata. Reykjavikin esimerkki osoittaa, että poliittinen protesti voi olla humaani, hauska, vastuuntuntoinen ja hyväsydäminen – ja kunnioittaa demokratiaa. Ehkä meidän myös hyvien puolella pitäisi tehdä enemmän asioita läpällä, luottaa intuitioon ja heittää ranttaliksi. Olla ihmisiä, kämmätä ja korjata, edetä fiilispohjalla, kommentoida räävittömästi ja nostaa lempeitä narreja haastamaan ilkeät klovnit.

Ponnahduslauta seuraavalla tasolle

Euroopassa on eletty humanismin ja kristinuskon eri variaatioiden pohjalta muodostettujen arvojen mukaisesti kymmeniä vuosia, kolmannen teollisen vallankumouksen ajan. Ongelmista huolimatta valistuksen aatteen ja peruskoulun luoma ponnahduslauta ovat erinomainen lähtökohta seuraavalle loikalle.

Suomessa arvoja on tutkinut esimerkiksi Martti Puohiniemi. Hän on hyödyntänyt mm Schwartzin arvoteorioita.

Käytännön tasolla yhteinen arvopohja on edelleen olemassa ja arvojen päälle on mahdollista rakentaa uutta. Oheinen kuva summaa yhteisiä arvoja t-median tutkimuksen mukaisesti.

Vaikka suomalaisuus yhä edelleen koostuu eri asioita arvostavista ihmisryhmistä, niin yhteinen ponnahduslauta on vielä kunnossa. Suuri kysymys on, pystyykö Suomi keksimään arvopohjaan sopivan yhteisen päämäärän ja uudistumaan sopivasti. Renesanssi vaatii sopivasti uudistushalua, säilyttämistä ja opportunistista rohkeutta. Kaikkea vanhaa ei kannata uudistaa, eikä kaikkea vanhaa voi säilyttää.